Lapsen huoltaja huolehtii yleensä lapsen edusta ja lapsen puhevallan käyttämisestä. Vajaavaltaisen ollessa rikosasiassa asianomistajana, käyttää hänen puhevaltaansa huoltaja, edunvalvoja tai muu laillinen edustaja. Lisäksi 15 vuotta täyttänyt alaikäinen saa käyttää huoltajan tai muun laillisen edustajansa ohella itsenäisesti puhevaltaansa. Alle 15- vuotiaan lapsen asiassa puhevaltaa käyttää yksin huoltaja.
Alaikäisen edunvalvojina toimivat yleensä hänen huoltajansa. Tuomioistuin voi tarvittaessa vapauttaa huoltajan edunvalvojan tehtävästä ja määrätä toisen henkilön alaikäisen edunvalvojaksi.
Esitutkintalain mukaan tuomioistuimen on määrättävä lapselle edunvalvoja esitutkintaa varten, jos on perusteltu syy olettaa, ettei huoltaja tai muu laillinen edustaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua ja jos se ei ole selvästi tarpeetonta.
Lapselle tulee harkita edunvalvojaa rikosasiassa jos,
Lapsen huoltajaa tai hänelle läheistä henkilöä epäillään lapseen kohdistuneesta rikoksesta (esim. pahoinpitely tai seksuaalinen hyväksikäyttö)
Myös muun läheisen ollessa epäiltynä lapseen kohdistuvaan rikokseen, voi aiheuttaa edunvalvonnan tarpeen (esim. isovanhempi, lapsen sisko tai veli jne.) Huomioitava on, että läheinen voi olla muukin kuin sukulainen.
Lapsen huoltaja on tilapäisesti estynyt hoitamaan tehtäväänsä (esim. sairaus)
Perusteltu oletus, ettei lapsen huoltaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua rikosasiassa. (Huoltaja ja lapsi voivat olla niin pahoissa riidoissa keskenään, ettei huoltaja mahdollisesti pysty käyttämään lapsensa puhevaltaa puolueettomasti.)
Edunvalvojan määrääminen
Tuomioistuin määrää edunvalvojan esitutkintaa varten. Hakemuksen edunvalvojan määräämiseksi tekee
rikosasian tutkinnanjohtaja edellytysten täyttyessä.
Hakemuksen voi tehdä myös syyttäjä, holhousviranomainen tai sosiaaliviranomainen. Käräjäoikeuden päätös edunvalvonnasta voidaan antaa ensin väliaikaisena (tilanteen niin edellyttäessä) ja vasta sen jälkeen lopullisena päätöksenä.
Rikosprosessi
Rikosprosessiin kuuluu esitutkinta, syyteharkinta ja tuomioistuinkäsittely sekä myös rangaistuksen täytäntöönpano. Suurin osa rikoksista on ns. virallisen syytteen alaisia rikoksia, jolloin poliisi voi tutkia niitä ja syyttäjä syyttää niistä, vaikka asianomistaja eli uhri ei itse vaadikaan niistä rangaistusta. Esimerkiksi seksuaalirikokset ja pahoinpitelyt ovat lähes aina virallisen syytteen alaisia rikoksia.
Esitutkinta on menettely, jossa poliisi pyrkii selvittämään rikokseksi epäillyn tapahtuman olosuhteet. Poliisi kuulee rikoksen uhria, epäiltyä ja mahdollisia todistajia sekä hankkii muuta todistusaineistoa kuten esimerkiksi erilaisia lausuntoja, valokuvia ja suorittaa teknistä tutkintaa. Esitutkinnan päätyttyä poliisi laatii esitutkintapöytäkirjan, jos se on asian kannalta tarpeellinen ja toimittaa aineiston syyttäjälle, Asianomistajalla eli lapsen edunvalvojalla sekä rikoksen epäilyllä on oikeus saada jäljennös esitutkintapöytäkirjasta. Mikäli asianomistajan yhteystietojen ei toivo päätyvän epäilyn tietoon, tulee tästä ilmoittaa poliisille.
Syyteharkinnan aikana syyttäjä ratkaisee, nostetaanko henkilöä vastaan syyte vai ei. Syyte on nostettava, kun on olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Mikäli syyttäjä nostaa syytteen, hän laatii haastehakemuksen, jonka jälkeen asia siirtyy käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Syyttäjä voi ohjata asian käsittelyn myös sovitteluun, määrätä sakon tai tehdä syyttämättäjättämispäätöksen, mikäli näyttö on vähäinen, rikos on vähäinen tai asiassa on saavutettu sovinto.
Asianomistajalla eli lapsella on toissijainen syyteoikeus. Mikäli syyttäjä on tehnyt asiassa syyttämättäjättämispäätöksen, on asianomistajalla oikeus harkintansa mukaan itse nostaa syyte rikoksesta ja viedä asia näin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tällöin asianomistaja ajaa asiaa omalla vastuullaan.
Tuomioistuinkäsittelyssä käsitellään syyttäjän nostama syyte, joko suullisessa käsittelyssä tai kirjallisessa menettelyssä. Rikosasian oikeudenkäynti on normaalisti suullinen, eli syyttäjä ja asianosaiset ovat kutsuttuina oikeuteen. Tällöin tuomioistuin voi asiaa ratkaistessaan ottaa huomioon vain sen, mitä suullisessa käsittelyssä on esitetty. Suullisessa käsittelyssä asianosaiset eli syyttäjä, vastaaja ja asianomistaja perustelevat kantaansa ja esittävät mahdollista todistelua kantansa tueksi. Tuomioistuin antaa tuomionsa heti päätösneuvotteluiden jälkeen tai ilmoitettuna ajankohtana tuomioistuimen kansliassa.
Edunvalvojan tehtävänä on:
Rikosprosessissa edunvalvojan tehtävän laajuus riippuu käräjäoikeuden antamasta päätöksestä.
esittää rangaistusvaatimus esitutkinnassa
ottaa kantaa vahingonkorvausvaatimuksiin
esittää mahdolliset muut vaatimukset
antaa riittävästi tietoa prosessista edunvalvottavalle lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden.
tuoda esiin lapset etu ja ääni prossissa
tehdä yhteistyötä poliisin, syyttäjän, lastensuojelun ja mahdollisen lapsen avustajan kanssa
Kannella mahdollisesta syyttäjän syyttämättäjättämispäätöksestä, mikäli katsoo sen lapsen etuna
Meillä Lawilassa on pitkä kokemus lasten edunvalvonnasta rikos- ja lastensuojeluasioissa. Ole yhteydessä jos tarvitset lapselle edunvalvojaa rikosasiaan.