top of page

Tilastojen hyödyntäminen lastensuojelussa

Onko meillä vieläkään oikeita palveluita, joilla auttaa avun tarpeessa olevia perheitä ja erityisesti apua tarvitsevia lapsia?


Koronavuoden 2020 lastensuojelutilasto julkaistiin eilen 7.6.2021. Viimevuoden lastensuojelun asiakkuuksista kertova tilasto osoittaa, että korjaavien palvelujen tarve on pysynyt lähes ennallaan edelliseen vuoteen verrattuna.


Valtaosa suomalaisista lapsista ja nuorista voi erittäin hyvin, ehkä jopa paremmin kuin mikään muu aikaisempi sukupolvi. Samanaikaisesti Suomessa on lapsia, joilla on yhä monimuotoisempia ongelmia ja varsinkin nyt koronaepidemian aikana nämä ongelmat alkavat näyttäytymään. Mediassa on epäilty että viime vuonna usea lastensuojeluilmoitus on jäänyt lähettämättä tilanteessa, jossa niin neuvola, opetustoimi kuin varhaiskasvatuskin on ollut tapaamatta kasvotusten lapsia ja perheitä.


Korona-ajan tuomat vaikeudet eivät vielä näy tilastossa. Toisaalta lastensuojeluilmoitusten määrä (162 130) kasvoi 4 prosenttia vuodesta 2019 ja samanaikaisesti sijoitettiin kiireellisesti yhteensä 4 662 lasta, mikä on 3 prosenttia enemmän kuin vuonna 2019. Näin on kuitenkin ollut jo useampana vuotena. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä pysyi kuitenkin edellisvuoden kaltaisena.





Lastensuojelun avohuollon asiakkaat


Vaikka viimevuonna Suomessa vallitsivat poikkeustilat, väheni samalla lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä neljällä prosenttiyksiköllä. Lastensuojelun avohuollon asiakkaana oli 48 802 lasta ja nuorta vuonna 2020.[1] Tätä muutosta saattaa osaltaan selittää myös viime vuosikymmenen sosiaalihuoltolain (1302/2014) iso uudistus, jolloin osa lastensuojelun erityispalveluista siirtyi ennaltaehkäiseviin yleisiin sosiaalihuollon mukaisiin palveluihin.


Lastensuojelun osalta tämä tarkoittaa, että osa aiemmin lastensuojelun alle kuuluneista palveluista on nykyisin mahdollista saada yleisen sosiaalihuollon kautta ilman lastensuojelun asiakkuutta. Samanaikaisesti sosiaalihuoltolain uudistuksen kanssa muutettiin lastensuojelulakia siten, että lastensuojelutarpeen selvittäminen ei enää aloita lastensuojelun asiakkuutta, vaan se aloitetaan vain, jos siihen ilmenee tarve.


Edellä mainittujen muutosten seurauksena lastensuojelun avohuollon asiakasmäärä onkin vähentynyt jo useampana vuonna peräkkäin. Lastensuojelun tilasto ei kuitenkaan kerro moniko lapsi on nykyisin, muuttuneen sosiaalihuoltolain myötä, sosiaalihuollon asiakkaana ja sosiaalihuollon palvelujen piirissä. Vain murto-osaa sosiaalihuoltolain mukaisista palveluista tilastoidaan lastensuojelutilaston yhteydessä[2].


Sosiaalihuoltolain mukaisten lapsiperhepalveluiden tiedot kerätään osana sosiaalihuollon tilaston tiedonkeruuta. Lastensuojelutilaston tiedot eivät siis mahdollista lapsikohtaista tarkastelua eikä esimerkiksi sen tarkastelua saiko perhe vuoden aikana sekä sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä että lastensuojelun tehostettua perhetyötä. Kunnilla on lisäksi toisistaan eroavia tapoja määritellä palveluja, esimerkiksi voidaanko perhetyötä tehdä sosiaalihuollon palveluina vai onko se aina lastensuojelun tehostettua perhetyötä.


Lastensuojelun tarve vaihtelee myös suuresti alueittain Suomessa. Suomessa on kuntia, joissa lähes joka viides lapsi on lastensuojelun avohuollon asiakkaana. Vastaavasti on kuntia, joissa lastensuojelun asiakkaita on vain kourallinen.[3]


Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä tuplaantunut


Huolestuttavaa tilastossa on se, että kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on tuplaantunut vuodesta 1990. Vaikka samanaikaisesti alaikäisten määrä on vähentynyt 1990-luvun alkuvuosista tähän päivään 119 000 lapsella ja suhteellisesti mitattuna noin yhdeksällä prosentilla. [4]


Korona-ajan haasteita kertoo sekin, että uudet tahdonvastaiset huostaanotot, jotka hallinto-oikeus vahvistaa, vähentyivät neljänneksellä edellisvuodesta, yhteensä -25 %. Tämä ei tarkoita, etteikö nämä lapset olisi sijoitettuna kodin ulkopuolella. Hallinto-oikeudet ovat olleet hyvin ruuhkautuneita koronaepidemiasta ja poikkeusajasta johtuen ja lasten kiireellisten sijoitusten pituus on todennäköisesti samanaikaisesti pidentynyt. Erittäin valitettavaa tämä on niiden lasten ja perheiden osalta, jotka odottavat hallinto-oikeuden ratkaisua tahdonvastaiseen huostaanottoon.


Mitä voisimme tehdä?


Pystyäkseen vaikuttamaan ennakoivasti lastensuojelun asiakkuuksien ja esimerkiksi kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrään olisikin ymmärrettävä vaikuttavat tekijät, mistä eroavaisuudet kuntien, lasten ja perheiden välillä johtuvat.


Koko lastensuojelun ajattelutapaa tulisi muuttaa ja kehittää. Menneiden tilastojen sijasta tulisi katsoa tulevaan ja pohtia, onko meillä jo olemassa olevia keinoja, joilla lastensuojelun tarvetta pystytään ehkäisemään ja perheitä auttamaan jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa.


Keinot ovat jo olemassa, mutta keinoja ei osata kohdentaa vielä oikea aikaisesti ja tähän voisimme hyödyntää tilastointia nykyistä paremmin. Muutokseen liittyy aina useita riskejä, mutta samanaikaisesti muutos avaa uusia ovia sellaiseen lastensuojeluun, joka vastaisi nykyistä paremmin asiakkaiden tarpeisiin.


Kun tilastoja jatkossakin tehdään, olisi hyvä miettiä mitä tilastoidaan, sillä mikäli joitain varteenotettavia tietoja ei tilastoida, ei niitä voida myöskään hyödyntää esimerkiksi tekoälyn apuna. Jotta tekoäly pystyisi käyttämään lastensuojelun tärkeitä tietoja, kuten esim. asiakkuuden periytymistä sukupuolelta seuraavalle, olisi tämäkin tieto tilastoitava.


Tärkeää olisi tilastoida myös lapsiperheet, jotka ovat sosiaalihuollon asiakkaana sekä päivittää tilastointia siten, että sen hyödyntäminen voidaan maksimoida. Esimerkiksi huostaanottojen purun tilastointi olisi tarpeenmukaista, jotta nähtäisiin, mitkä lastensuojelun tukitoimet ovat mahdollistaneet huostaanoton purkamisen ja perheen jälleenyhdistämisen.


Lastensuojelun tilastoista voidaan aina oivaltaa ja oppia paljon asioita. Tilastointi tulisi kuitenkin saattaa vastaamaan palvelujen tarvetta ennakollisesti. Koronaepidemian vaikutusta lastensuojelun tarpeeseen ja kodin ulkopuolisiin sijoituksiin on vielä liian aikaista arvioida, siksi lastensuojelun tilastointia nyt kehittämällä, voitaisiin myös ennaltaehkäistä koronaepidemian aiheuttamia haasteta ja ongelmia niille lapsille, joilla koronaepidemian aikana on alkanut esiintymään haasteita joko omassa käyttäytymisessä tai kotioloissa.


Tutustu webinaarikoulutuksiimme ja tule kuulemaan lisää.




[1] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilastoraportti 19/2021 Kuvio 14. Lastensuojelun avohuollon asiakkaat sekä kodin ulkopuolelle sijoitettuna olleet lapset ja nuoret vuosina 1996–2020 [2] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilastoraportti 19/2021, Taulukko 9. Perheiden käyttämät sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain edellyttämät lapsiperheiden palvelut vuosina 2017–2020. [3] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilastoraportti 19/2021 Liitetaulukko 2 Avohuollon piirissä olleet lapset ja nuoret vuosina 2018–2020 kunnittain ja maakunnittain. [4]https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2020/milta-lasten-suomi-nayttaa-tilastoissa-lasten-maara-ja-osuus-vaestossa-historiallisen-pieni/

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

コメント


bottom of page