Kuvittele tilanne, jossa joku toinen henkilö tekee puolestasi elämäsi arkipäiväiset päätökset; peseydytäänkö tänään vai vasta ylihuomenna, saako lähteä ulos vai onko ovet lukittuina.
Itsemääräämisoikeus on osa jokapäiväistä elämäämme. Apua ja tukea tarvitsevien ihmisten itsemääräämisoikeuden toteutuminen arjessa on usein riippuvainen siitä, millä tavoin apua ja tukea tarjoavat organisaatiot ja niissä työskentelevät ihmiset toimivat.
Henkilön oikeutta määrätä itsestään ja toimistaan turvataan laajalti lainsäädännöllä ja itsemääräämisoikeus onkin yksi sosiaalihuollon johtavista periaatteista.
Itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan jokaisen henkilön oikeutta päättää itse omista asioistaan ja oikeuksistaan sekä oikeutta tulla kuulluksi ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Itsemääräämisoikeus toteuttaa siten yhdenvertaisuutta, henkilökohtaista vapautta ja koskemattomuutta.
Itsemääräämisoikeus pähkinänkuoressa
Sosiaalihuollon asiakkaalla on itsemääräämisoikeus omaan elämäänsä.
Asiakkaiden tulee olla mukana heitä koskevia asioita päätettäessä.
Asiakkaan tarpeet ohjaavat palveluiden valintaa.
Jos henkilö ei kykene sairauden tai muun syyn vuoksi osallistumaan sosiaalihuollon toteuttamiseen, asiakkaan tahtoa on selvitettävä yhteistyössä laillisen edustajan, omaisen tai muun läheisen henkilön kanssa.
Asiakkaan osallisuus itsemääräämisoikeuden kannalta
Asiakkaan itsemääräämisoikeudesta on tullut yksi tärkeimmistä tavoitteista sosiaalialalla. Itsemääräämisoikeuden rinnalla asiakkaan osallisuuden merkitys korostuu. Osallisuus on kokemusta siitä, että voi vaikuttaa asioihin. Osallisuutta edistämällä voidaan tuottaa laadukkaita ja asiakkaiden tarpeita vastaavia palveluja.
Kun asiakkaalla on mahdollisuus osallistua, hahmottaa asiakas paremmin tilannettaan, muutostarpeitaan ja kehittymistään. Lisäksi asiakas tulee myös tietoisemmaksi siitä, mitä mieltä työntekijä on hänen tilanteestaan ja vastaavasti työntekijä tulee tietoisemmaksi asiakkaan mielipiteestä, yhdessä siitä keskustellen.
Asiakkaan oikeus itsemääräämiseen
Kyky itsemääräämisoikeuteen saattaa vaihdella ihmisen iän ja jopa vuorokauden sisällä. On väärin olettaa, ettei henkilö kykene tekemään omia ratkaisujaan vamman, iän tai esimerkiksi sairauden vuoksi. Vaikka henkilön itsemääräämiskyky olisi alentunut, tulee hänet ottaa päätöksentekoon mukaan niin paljon kuin se vain kulloinkin on mahdollista.
Kaikilla meistä on myös oikeus tehdä itsenäisesti valintoja ja päätöksiä, jotka ovat toisten arvomaailman vastaisia. Esimerkiksi asumispalveluiden asukkaan tulee saada itse päättää omista elintavoistaan. Jotta yhdenvertaisuus toteutuisi aidosti, asukkaiden on saatava halutessaan noudattaa esimerkiksi yleisesti terveelliseksi tai epäterveelliseksi katsottuja elintapoja. Toisen puolesta päättäminen, vaikka tarkoitus olisi hyvä, on aina asiakkaan itsemääräämisoikeuteen puuttumista ja vaatii lainmukaiset rajoitusperusteet. Asukkaan on toki saatava tukea, jos hän haluaa muuttaa elintapojaan. Tiedon antaminen elintapojen vaikutuksista asukkaan niitä toivoessa vahvistaa asukkaan itsemääräämisoikeutta.
Sosiaalihuollossa itsemääräämisoikeus on kuitenkin monella tapaa rajattua, sosiaalipalvelujen sisällöstä päättää yleensä sosiaalitoimi tai tuomioistuin.
Sosiaalihuollon asumispalveluissa asukkaan päivärytmin tulisi määräytyä asukkaan omien toiveiden ja tarpeiden mukaan. Asukkaan peseytymis- tai ruokailuaikojen pitää määräytyä asiakkaan oman tarpeen, ei asumisyksikön henkilökunnan tarpeiden tai organisaation toimintakäytäntöjen mukaan.
Liikkumisvapauden rajoittaminen tulee asumispalveluyksiköissä esille esimerkiksi ovien lukitsemiskäytännöissä ja asiakkaan todellisena mahdollisuutena päästä halutessaan ulos.
Jotta itsemääräämisoikeuteen voidaan vedota, tulee asiakkaan ymmärtää käsillä olevan asian merkitys, hänen tulee osata arvioida sen seuraukset ja tehdä niiden pohjalta päätös. Esimerkiksi muistisairas voi kieltäytyä ottamasta tärkeää lääkettä taikka kieltäytyä syömästä. Mikäli esim. muistisairas ei ymmärrä asian merkitystä eikä osaa arvioida päätöksen seurauksia, ei voida vedota asiakkaan itsemääräämisoikeuteen ja jättää häntä lääkkeittä/ruuatta, vedoten hänen itsemääräämisoikeuteensa. Viime kädessä arvion muistisairaan ymmärryskyvystä tekee lääkäri.
Rajoitustoimenpiteiden vaikutus itsemääräämisoikeuteen
Mikäli itsemääräämisoikeutta on tarpeellista rajoittaa, pitäisi rajoituksen perustua aina lakiin. Itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta on säädelty lastensuojelulaissa, laissa kehitysvammaisten erityishuollosta, mielenterveyslaissa sekä päihdehuoltolaissa.
Rajoitustoimien käyttäminen esim. ikääntyneiden palveluissa ei ole mahdollista, ellei kyse ole lastensuojelulain, kehitysvammahuollon, mielenterveyslain tai päihdehuoltolain mukaisesta rajoittamisesta. Potilaslain ja asiakaslain yhdistävä itsemääräämisoikeuslaki on nähnyt hallituksen esityksenä päivänvalon. Lailla pyritään vahvistamaan asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta sekä vähentämään rajoitustoimenpiteiden käyttöä. Laissa on tarkoitus säätää sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä asiakkaisiin ja potilaisiin kohdistuvista rajoitustoimenpiteistä, kuten kiinnipitämisestä. Ihan heti lakia ei kuitenkaan ole luvassa, valmistelu on ollut vireillä jo useamman vuoden, eikä jatkovalmistelulla ole aikataulua.
Laissa määriteltyjen tarkkarajaisten perusteiden tulee täyttyä, mikäli rajoituksia käytetään. Tavoitteena on toki rajoitustoimenpiteiden ennaltaehkäiseminen ja käytön vähentäminen, mutta niissä tilanteissa, joissa rajoittamiseen on välttämätöntä turvautua, rajoitustoimenpiteet pitää toteuttaa mahdollisimman turvallisesti ja henkilön yksityisyyttä ja ihmisarvoa kunnioittaen.
Lisäksi niin kutsuttua rajoittamista sisältyy myös asumispalveluissa toimintayksikön käytäntöihin sekä kirjoitettuihin että kirjoittamattomiin sääntöihin, joita kutsutaan esimerkiksi talon tavoiksi. Käytännössä toimintayksikössä omaksutut tavat voivat olla niin juurtuneita yksikön toimintakulttuuriin, ettei niitä aina tunnisteta taikka mielletä edes itsemääräänisoikeutta rajoittaviksi rajoitustoimenpiteiksi.
Asiakkaan itsemääräämisoikeutta rajoittaa toki muiden henkilöiden oikeudet. Asiakasta ei siten tarvitse viedä katsomaan kovaäänistä televisiota keskellä yötä, vaikka hän niin tahtoisikin.
Miten voin turvata itsemääräämisoikeuden toteutumisen?
Hyvä keino turvata itsemääräämisoikeuden toteutuminen on tuoda oma tahto esiin hyvissä ajoin. Etenkin hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus on hyvä laatia. Oma tahto kannattaa tuoda esiin myös läheisille. Kun läheiset tietävät, miten esimerkiksi ikääntynyt henkilö taikka muistisairas toivoo asioitansa hoidettavan, helpottaa se myös läheisten ja sosiaalitoimen päätöksentekoa.
Viime kädessä olemme kaikki riippuvaisia toisten henkilöiden avusta, kun emme enää itse kykene asioistamme päättämään. Itsemääräämisoikeuden toteutuminen edellyttää siis loppupeleissä toimeenpanoa muilta henkilöltä. Siksi on tärkeää, että tiedämme paitsi kukin omat itsemääräämisoikeutemme rajat myös sen, miten toteuttaa toisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta.
Me Lawilassa laadimme itsemääräämisoikeuttasi vahvistavan hoitotahdon ja edunvalvontavaltuutuksen.
Tulevassa koulutuksessamme 25.5.2022 - Itsemääräämisoikeus - käymme läpi itsemääräämisoikeuden perusteita ja sitä, miten itsemääräämisoikeus toteutuu sosiaali- ja terveydenhuollossa. Ilmoittaudu mukaan!