Vanhuspalveluja tullaan tarvitsemaan lähivuosikymmeninä selvästi nykyistä enemmän, kun väestö vanhenee ja suuret ikäpolvet siirtyvät vanhuspalveluiden käyttäjiksi. Vaikka suurin osa ikäihmisistä pärjää itsenäisesti, avun tarve kasvaa erityisesti viimeisinä elinvuosina. Vanhuspalvelujen asiakkaat ovatkin nykyään yhä vanhempia ja tarvitsevat yhä enemmän apua.
Ikääntyneellä väestöllä tarkoitetaan 63 vuotta täyttäneitä henkilöitä. Suomessa heitä on tällä hetkellä noin miljoona. Kriittisenä pisteenä pidetään 75 vuoden ikää, jonka jälkeen avun tarve ja monien sosiaali- ja terveyspalvelujen samanaikainen käyttö vähitellen lisääntyy.
Vanhuspalvelulaki uudistuu edelleen
Vanhuspalveluja määrittävät ja ohjaavat lukuisat lait ja suositukset. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli lyhennettynä vanhuspalvelulaki tuli voimaan 2013, vanhuspalvelulakia on muutettu edellisen kerran vuonna 2020 ja uudistaminen toteutetaan portaittain. Uudistuksen toisen vaiheen lausuntokierros päättyi elokuun 2021 lopulla.
Uudistuksen toisen vaiheen tavoitteena on mm, että vanhuspalvelulakiin ja sosiaalihuoltolakiin lisätään säännökset, joilla parannetaan kotiin annettavien palvelujen saatavuutta, laatua ja palveluja sekä edistetään kotihoidon henkilöstön riittävyyttä.
Vanhuspalvelulaissa iäkkään henkilön määritelmä
Vanhuspalvelulaissa on iäkkään henkilön määritelmä ja kun se täyttyy, tulee laki sovellettavaksi sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluissa. Eli iäkäs on vanhuspalvelulain mukaan henkilö, jonka fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt korkean iän myötä alkaneiden, lisääntyneiden tai pahentuneiden sairauksien tai vammojen vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän rappeutumisen johdosta.
Arvio siitä, pidetäänkö henkilöä laissa tarkoitetulla tavalla iäkkäänä, joudutaan tekemään asiakasprosessin varhaisessa vaiheessa. Arviossa tulisi tukeutua asiakkaan omaan ja hänen omaistensa tai läheistensä käsitykseen sekä työntekijän alustaviin havaintoihin asiakkaan toimintakyvystä, sillä asiakasprosessin varhaisessa vaiheessa ei välttämättä ole käytettävissä vielä kattavaa tietoa muilta viranomaistahoilta.
Vanhuspalvelulain tarkoitus
Vanhuspalvelulain tarkoituksena on tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista, vahvistaa ikääntyneiden osallistumista sekä väestö- että yksilötasolla sekä parantaa palvelujen saatavuutta. Lisäksi laissa säädetään järjestämisvastuussa olevan kunnan velvollisuuksista, palvelutarpeen selvittämisestä ja niihin vastaamisesta sekä laadun varmistamisesta.
Lisäksi vanhuspalveluja määrittävät mm. laki omaishoidon tuesta, sosiaalihuoltolaki, perhehoitolaki, terveydenhoitolaki, laki sosiaalihuollon asiakkaana asemasta ja oikeuksista, laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista, laki potilaan asemasta ja oikeuksista.
Vanhuspalvelulaissa ei ole neuvontapalveluja lukuun ottamatta määrätty ikääntyneille tarjottavia palveluja, vaan palvelut määräytyvät muun lainsäädännön nojalla.
Sosiaalipalvelut ovat aina tarveperusteisia.
Ikääntyvien palveluntarpeen perustana on toimintakyvyn heikkeneminen sekä myös yksinasuminen, puutteellinen asuinympäristö sekä omien tukihenkilöiden puute voi olla perusteena palvelutarpeelle. Useat iäkkäät asiakkaat säännöllisissä palveluissa ovat muistisairaita, ja heillä on lievempi tai haastavampi toimintakyvyn heikkeneminen ja monenlaista muuta hoitoa vaativaa sairautta.
Tärkeää on, että ikääntyneelle sosiaalihuollon asiakkaalle tehdään aina kattava toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointi. Lisäksi ikääntyneen asiakkaan ja hänen läheisensä kanssa olisi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa hyvä keskustella hoitoon liittyvistä toiveista ja toimintavaihtoehdoista.
Palvelukokonaisuuteen voi kuulua erilaisia yhdistelmiä esimerkiksi omaishoito, kotipalvelu ja -sairaanhoito, kuntoutus, apuvälinepalvelut, palveluasuminen ja perhehoito. Iäkäs henkilö voi tarvita myös muita sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalveluja.
Asiakkaan itsemääräämisoikeus
Lainsäädäntö korostaa jo nyt asiakkaan osallistumista omaa hoitoa koskevaan päätöksentekoon. Itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan yksilön oikeutta määrätä omasta elämästä ja oikeutta päättää itseään koskevista asioista.
Nyt voimassa olevassa lainsäädännössämme on kestämätön tilanne ikääntyneiden itsemääräämisoikeuden rajoittamisen suhteen. Vaikka perustuslain mukaan kenenkään vapautta ei saa rajoittaa ilman laissa säädettyjä perusteita, puuttuvat vanhustenhuollon rajoitustoimenpiteitä koskevat säännökset lainsäädännöstämme kokonaan. Laki on valmisteilla sosiaali- ja terveysministeriössä.
Ikääntyvien henkilöiden asema edellyttää, että hoidossa käytettävistä rajoitteista olisi oltava tarkkarajaista ja täsmällistä sääntelyä. Tällä hetkellä voimassa on vakiintunut käytäntö lääkärin päätöksellä tehtävistä rajoitustoimenpiteistä. Huomioitavaa on myös se, ettei ikääntyvä itse taikka hänen läheisensä/ omaisensa voi myöskään sitovasti antaa ikääntyneen puolesta lupaa rajoitustoimenpiteiden käytölle.
Järjestämme 3.3.2022 Ikääntyneiden palvelut sujuviksi- Live koulutuksen Helsingissä Hotelli Scandicissa sekä 25.5.2022 webinaarin itsemääräämisoikeudesta.
Tutustu myös muihin syksyn 2021 webinaarikoulutuksiimme.
Kauttamme saat myös edunvalvontavaltuutuksen ja hoitotahdon.